2010-luvulla ei ole voinut välttyä tekoälyä koskevalta keskustelulta. Teknologiayrittäjä Elon Muskin mukaan tekoäly on ydinaseita vaarallisempi uhka ihmiskunnalle. Samaan aikaan Muskin johtama Tesla kehittää automaattiohjauksella varustettuja autoja, jotka pysyvät ainakin suurimman osan ajasta kaistaviivojen välissä. Muskin suhtautuminen tekoälyyn vaikuttaa ristiriitaiselta, ellei oteta huomioon, että hän kenties tarkoittaa vaarallisella tekoälyllä vahvaa tekoälyä, kun taas Teslan koneoppimiseen perustuva autopilotti edustaa heikkoa tekoälyä. Myös Onnibussin, Uberin ja Foodoran kaltaiset disruptiiviset yritykset hyödyntävät hinnoittelussaan ja liiketoimintamallissaan koneoppimista ja dataa kerääviä kännykkäsovelluksia. Tekoälystä on tullut bisnesmaailman buzzword, jonka mainitsemalla start up -yritysten on mahdollista avata enkelisijoittajien kukkarojen nyörit. Tosiasiassa kukaan ei ole vieläkään kehittänyt keinotekoista toimijaa, jolla olisi ihmismieleen verrattava tietoisuus. Koneet pystyvät toki tunnistamaan kasvoja ja säveltämään virheettömiä Bachin koraaleja, mutta nämä koneoppimisen sovellukset perustuvat tilastollisten mallien kouluttamiseen tarpeeksi laajalla aineistolla.

Berthe Morisot, Kehto (Le Berceau, 1872). Kuvantunnistukseen koulutetun neuroverkon mukaan tässä maalauksessa on: mosquito net (69,5 %), cradle (21,1 %), gown (2,3 %), hoopskirt (1,4 %) tai abaya (0,8%).

Asko Nivala, Onko tekoälyä olemassa?, niin & näin, nro 3 (2019), 19–25, OPEN ACCESS.